Niin...siirtohan oli torstaina 19.6., sopivasti juhannukseksi. Miehen kanssa vitsailtiin, et eikös sitä monesti juhannuksena laiteta jälkikasvua alulle. Jos hyvin käy, niin mekin, vaikkakin ei ehkä perinteisellä tyylillä. Tunnollisesti elin seuraavat kaksi viikkoa kellon ja Lutinuksen kanssa. Aamun ensimmäinen 6.15. Ei ollut kovin kivaa juhannuksena konkoilla ulkohuussiin muiden nukkuessa, mutta päätös on päätös. Tästä ei liu'uta.
Virallinen testipäivä olisi 3.7. Mutta jaksaako sitä ootella sinne asti? EI! 28.6. kaupasta tarttui ihan vahingossa Pregcheckin testiliuskapaketti matkaan. Ja silloin tuli tehtyä testi ensimmäisen kerran. Vaikka tein testin iltapäivällä ja alle neljä tuntia edellisen wc-käynnin jälkeen, näytti testi jo ihan selvää haaleaa plussaa. Öhöm...siis tapahtuuko tämä oikeasti?!? Meille?!? Voiko olla niin, että kivistä tietä olis nyt kuljettu meille suunniteltu matka? Seuraavana aamuna uusi, ja seuraavana iltapäivänä. Siitä seuraavan tein 2.7. ja viimeisen virallisena testipäivänä 3.7. Eli kaiken kaikkiaan tuli tehtyä viisi testiä. Kaksi viimeisintä jo ihan selviä plussia, joissa ei ollut tulkinnanvaraa. Aamulla mökin huussissa ähräsin testin ja Lutinuksen kanssa, ja olihan siinä houkutteleminen, että sai vielä unen uudestaan. Olisin niin halunnut miehen herättää heti aamulla, mutten raskinut, joten nappasin testistä kuvan, jos sattuisi testille jotain käymään. Ja niinhän sitä sit heti miehen herättyä tuli kuva näytettyä ja soitettua naistenpolille. Meille kun sanottiin, että klinikan ollessa kiinni soittaa sitten polille.
Ajaksi sain polille keskiviikon 23.7. Sinne asti elämä olisi edelleen jännittämistä.
Ultrapäivä koitti. Lääkäriksi sattui sama, joka oli hoitanut keräyksen ja siirron. Oli mukava, kun oli tuttu lääkäri. Ja niinhän siellä siellä pieni sydän näkyi läpättävän. Huoh mikä helpotus, ja uutta jänskäämistä, et kaveri pysyy kyydissä. Lasketuksi ajaksi tuli 11.3.2015 ja kaveri vastasi viikkoja eli tasan 7+0. Munasarjat ovat aktivoituneet raskaushormooni ansiosta, mikä selittää vatsan turvotuksen. Ei ole kuulema vaarallista. Nyt vaan sitten soitteleen neuvola-aikaa. Sitä kun ei viime vikkolla ehtinyt, niin ehkä huomenna sitten. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Raskausoireista vielä sen verran, että niitä onkin sitten enemmän kuin esikoisen aikaan. Rinnat on arat ja kasvaneet jo nyt nykyisestä kuppikoosta ulos, haluja peittojen heilutteluun löytyy ;) , kahvi ei maistu, vessassa saa juosta ja aamupala on saatava ajoissa, muuten alkaa etominen. Samoin muinakin aikoina on syötävä ajoissa. Ai niin ja unta, sitä on saatava ja päikkärit on tulleet tutuiksi.
